Tänään oli mahtava päivä! Rakas kummipoikani perheineen on kyllä ihana. Mäkin haluan kansainvälisemmän perheen. :) Nuhakin jo alkaa hiljalleen hellittämään, enkä nyt jaksa edes stressata koulusta.

Itkin ihan sikana konfirmaatiossa! :') Tuli mieleen oma ripari ja viime kesän ripari, jolla olin isosena. Koko toimitus sai mut tosi liikuttuneeksi. Paluumatkalla junassa oli haikea olo, muistelin kesää ja ajattelin kulunutta päivää. Junalla matkustaminen on kyllä parasta terapiaa ainakin itselleni: voi vain nojata ikkunaan, kuunnella musaa, tuijotella lasia pitkin valuvia vesipisaroita ja joko olla ajattelematta mitään, tai ajatella elämää pitkään ja hartaasti. (Voi myös pohtia, että miksi tuo lähelläni istuva, seiskaluokalla minulle äikkää opettanut nainen ei tunnista minua.)

Sade ei aina tosiaankaan ole ikävä asia. Tänään tuli todella turvallinen ja rauhallinen olo seisoessani siinä sateenvarjon alla rakkaan ystävän ja hänen perheensä seurassa. Taivas oli harmaa ja oli kylmä, mutta sade loi ihanan tunnelman. Synkkä sää toi kontrastia omaan hyvään fiilikseen ja paransi sitä entisestään.

Mutta mutta, asiasta porkkanaan. Lueskelin tässä taannoin kuorimisgeeliputelin takaosaa, ja siinä ilmoitettiin, että kyseinen geeli sisältää kofeiinia. Hä! Joskus on kyllä pakko saada tietää, että miksi ihmeessä. (Tämä tuote oli muuten ostettu nimeltä mainitsemattomasta, saksalaisesta ketjuliikkestä.) 

                 <- Told ya!